Seurakuntalaisen sydämeltä

Ennalta valmistettu jäätelönhakureissu

”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.” Ef. 2:10

Eräänä aamupäivänä minulle tuli ajatus, että pitäisi hakea jäätelöä. Toki olisin voinut lähteä kauppaan yksin, mutta pyysin myös vaimoni Marjatan mukaan. Kun olimme ajelleet suunnilleen satakunta metriä, huomasin ojan penkalla nahkaiseen lierihattuun ja virttyneeseen tuulipukuun sonnustautuneen miehen istumassa. Tuumailin, että kaikki tuossa tilanteessa ei ollut ihan kohdallaan. Pysäytin peltijuhdan ja kiiruhdin miehen luokse.

- Terve, pärjäätkö sinä?

- Kuule, en pärjää. Jalat pettivät, enkä pääse omin avuin ylös.

- Mihin olet menossa?

- Lumiketjukotiin pitäisi päästä.

Nostimme jonkin verran alkoholille tuoksahtavan miehen maasta ja talutimme auton etupenkille. Huolehdimme myös hänen kassinsa kyytiin.

Matkalla mies kertoi viettäneensä koko yön ulkona. Hän tarinoi, että kaikki kaverit olivat jo kuolleet, eikä yösijaa löytynyt. Ilmeisesti hän oli ollut jonkin sortin lomalla Lumiketjukodista, ja palannut edellisiltana bussilla takaisin. Valtatieltä hän oli kertomansa mukaan lähtenyt kävelemään kohti Vadelmavuoren keskustaa.  

Matkalla mies jutusteli, että nyt pitäisi ymmärtää lopettaa viinan kanssa läträäminen. ”Muutoin joudun vielä pyörätuoliin”, hän tuskaili.

Kun saavuimme vajaan kymmenen kilometrin ajomatkan jälkeen Lumiketjukotiin, autoimme miehen pääovesta sisälle. Emme löytäneet ketään hoitajaa koko talosta. Marjatta jäi hoivaamaan matkustajaamme, ja minä lähdin haahuilemaan ulos. Etsin pitkin pihoja hoitohenkilökuntaa, mutta en löytänyt. Sitten huokasin Herran puoleen, että auta nyt! Hän ohjasi selvästi minut erään rakennuksen päätyyn, jossa sijaitsi kellarikerrokseen johtava lasiovi. Se oli lukossa, mutta koputtelin voimakkaasti uksea. Sieltä ilmestyi paikalle siivooja. Esitin asiani, ja hän soitti hoitajan paikalle.

Ennen lähtöämme Marjatta sanoi miehelle, Pena oli hänen nimensä, että emme me sattumalta ole tässä, vaan Jumala lähetti meidät. Sitten vaimoni kertoi, että Jeesus rakastaa sinua. Minä puolestani ojensin miehelle Arvokortti-traktaatin: sen, missä on Joh. 3:16 sanat, ja sanoin, että lue tämä joskus rauhassa. Kyyneleet silmissä Pena laittoi nätisti lapun takkinsa taskuun.

Toivotimme siunausta ja lähdimme takaisin. Kiitimme yhdessä Herraa, että Hän on niin hyvä Jumala. Järjesti Penan takaisin lämpimään Lumiketjukotiin. Siellä hän saa peseytyä ja syödä sekä nukkua kunnolla.

Ai niin, ostimme sitä tiikerijäätelöä. Se maistui kertakaikkisen taivaalliselta.

 Kertomuksen henkilönnimet ja paikannimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi

Vesa Rohila