Seurakuntalaisen sydämeltä

Parantumisihme Jumalan armosta

Herra Jeesus parantaa vielä nykyäänkin. Sain heinäkuun alussa 2025 vakavan sairauskohtauksen seurakuntamme ehtoollisjumalanpalveluksessa. Kiitän Jumalaa, että kahdeksan minuutin kuluttua tapahtuneesta paikalle kurvasi ensihoitoauto ja sen pätevä hoitohenkilökunta. Näin minulle on kerrottu. Itse en ensimmäisen vuorokauden tapahtumista muista muuta kuin ambulanssin tulon ja sen lähtemisen.

Minut kuljetettiin Porin sairaalan kautta Turun Yliopiston Keskussairaalan teho-osastolle, ja muutaman vuorokauden jälkeen minut siirrettiin valvontaosastolle. Sieltä pääsin Porin sairaalaan ja myöhemmin Raumalle. Minut kotiutettiin Kokemäelle kuntoutumaan kuukauden kestäneen sairaalakierroksen jälkeen.

Seurakuntalaiset rukoilivat paljon puolestani, ja rukousrintama laajeni eri puolelle Suomea. Herra kuuli rukoukset ja kuntoutumiseni alkoi nopeasti edistyä.

Lääkäreiden, hoitajien ja terapeuttien käsityksen mukaan näin nopea tervehtymiseni aivoinfarktista on ihme. Tämä on puhutellut etenkin seurakuntalaisia, kun he ovat nähneet pikaisen toipumiseni. Tasan kuukausi oli kulunut sairaskohtauksesta, kun jo sain todistaa elokuun ehtoollisjuhlassa!

Olen hämmentynyt ja kiitollinen, että palasin tajuihini ja sain puhekykyni ja liikuntakykyni takaisin. Aluksi liikuin pyörätuolin avulla, sitten rollaattorilla, ja vähitellen ilman apuvälineitä. Nyt pääsen ulkoilemaan ja sauvakävelemään.

Sairastumiseni vuoksi menetin ajo-oikeuden, jonka kuitenkin sain vajaan kolmen kuukauden päästä takaisin.

Pystyn esimerkiksi soittamaan kitaraa, kirjoittamaan ja kutomaan. Aluksi vähän jännitti, että onkohan käsityötaitoni vielä tallella. Kiitos Herralle, puikot ja langat pysyvät hallinnassa.

Teitä kaikkia siunaten

Marjatta Rohila

Enkeliusko

Monet uskovat enkeleihin, käyvät enkelikursseja, on enkeliterapiaa, kerätään enkelipatsaita ja niin edelleen. Uskon itsekin, että enkelit ovat todellisia, mutta siinä ei ole koko totuus.

Mitäs Raamattu, tuo monien satukirjaksi nimittämä teos kertoo asiasta? ”Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä, niitä varten, jotka saavat autuuden periä”? Näin kertoo kirje hebrealaisille, sen 1. luku, jae 14.

Eli jos haluat periä autuuden, mene suoraan huipulle. Jos maallisessa elämässä haet vaikka pankista lainaa, et sinä konttoristilta sitä hae, vaan ylempää. Pääjohtaja on jo tehdyt isot puitteet, ja on lähettänyt jo Apulaisjohtajan käymään maan päälle, tuomaan valmiiksi myönteistä päätöstä Pyhällä Hengellä höystettynä. Kuka on Pääjohtaja? No, Taivaan Isä. Kuka on Apulaisjohtaja? Tietenkin Jeesus Kristus.

Ota siis avoin valtakirja Apulaisjohtajalta ja anna Hänen johdattaa sinut Pääjohtajan luokse. Matka voi olla pitkä tai lyhyt, mutta perillepääsy varmaa, jos haluat sillä tiellä pysyä. Toivotan kaikkea hyvää sinulle.

Janne Salmela

Ennalta valmistettu jäätelönhakureissu

”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä.” Ef. 2:10

Eräänä aamupäivänä minulle tuli ajatus, että pitäisi hakea jäätelöä. Toki olisin voinut lähteä kauppaan yksin, mutta pyysin myös vaimoni Marjatan mukaan. Kun olimme ajelleet suunnilleen satakunta metriä, huomasin ojan penkalla nahkaiseen lierihattuun ja virttyneeseen tuulipukuun sonnustautuneen miehen istumassa. Tuumailin, että kaikki tuossa tilanteessa ei ollut ihan kohdallaan. Pysäytin peltijuhdan ja kiiruhdin miehen luokse.

- Terve, pärjäätkö sinä?

- Kuule, en pärjää. Jalat pettivät, enkä pääse omin avuin ylös.

- Mihin olet menossa?

- Lumiketjukotiin pitäisi päästä.

Nostimme jonkin verran alkoholille tuoksahtavan miehen maasta ja talutimme auton etupenkille. Huolehdimme myös hänen kassinsa kyytiin.

Matkalla mies kertoi viettäneensä koko yön ulkona. Hän tarinoi, että kaikki kaverit olivat jo kuolleet, eikä yösijaa löytynyt. Ilmeisesti hän oli ollut jonkin sortin lomalla Lumiketjukodista, ja palannut edellisiltana bussilla takaisin. Valtatieltä hän oli kertomansa mukaan lähtenyt kävelemään kohti Vadelmavuoren keskustaa.  

Matkalla mies jutusteli, että nyt pitäisi ymmärtää lopettaa viinan kanssa läträäminen. ”Muutoin joudun vielä pyörätuoliin”, hän tuskaili.

Kun saavuimme vajaan kymmenen kilometrin ajomatkan jälkeen Lumiketjukotiin, autoimme miehen pääovesta sisälle. Emme löytäneet ketään hoitajaa koko talosta. Marjatta jäi hoivaamaan matkustajaamme, ja minä lähdin haahuilemaan ulos. Etsin pitkin pihoja hoitohenkilökuntaa, mutta en löytänyt. Sitten huokasin Herran puoleen, että auta nyt! Hän ohjasi selvästi minut erään rakennuksen päätyyn, jossa sijaitsi kellarikerrokseen johtava lasiovi. Se oli lukossa, mutta koputtelin voimakkaasti uksea. Sieltä ilmestyi paikalle siivooja. Esitin asiani, ja hän soitti hoitajan paikalle.

Ennen lähtöämme Marjatta sanoi miehelle, Pena oli hänen nimensä, että emme me sattumalta ole tässä, vaan Jumala lähetti meidät. Sitten vaimoni kertoi, että Jeesus rakastaa sinua. Minä puolestani ojensin miehelle Arvokortti-traktaatin: sen, missä on Joh. 3:16 sanat, ja sanoin, että lue tämä joskus rauhassa. Kyyneleet silmissä Pena laittoi nätisti lapun takkinsa taskuun.

Toivotimme siunausta ja lähdimme takaisin. Kiitimme yhdessä Herraa, että Hän on niin hyvä Jumala. Järjesti Penan takaisin lämpimään Lumiketjukotiin. Siellä hän saa peseytyä ja syödä sekä nukkua kunnolla.

Ai niin, ostimme sitä tiikerijäätelöä. Se maistui kertakaikkisen taivaalliselta.

 Kertomuksen henkilönnimet ja paikannimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi

Vesa Rohila